Filosofian yhdistäminen lasten maailmaan on pohjimmiltaan filosofian määrittelykysymys. Mikäli filosofia ymmärretään jokaisen omista kokemuksista ja ongelmista kumpuavien suurten kysymysten pohdiskeluna, on lapsuus erityisen arvokas elämänvaihe, joka sisältää ainutlaatuista tuoreutta ja avoimuutta filosofisille kysymyksille sekä niiden käsittelylle.
Lasten ajattelua tulisi kuitenkin tukea, sillä avoimen ja ihmettelevän suhtautumisen lisäksi ajattelun kehittymisessä tarvitaan myös kykyä keskittyä, kuunnella tarkkaavaisesti muita ja valmiuksia perustella omia näkemyksiä.
Lasten kanssa filosofoinnissa ohjaajan roolina on huolehtia siitä, että keskustelu etenee toisia kunnioittaen, järjestelmällisesti ja turvallisesti. Lapset siis tarjoavat eväät yhteiseen tutkailuun, mutta ohjaaja huolehtii eväiden pureskelusta sopivassa tahdissa ja sopivina paloina.